Tuomiopäivän turismi -äkkiä matkaan kun vielä voit vai miten se meni?
Tiedotusvälineet ovat nykyisin täynnä listauksia, uutisia ja artikkeleita kuuluisista nähtävyyksistä ja paikoista, jotka ovat kohta katoamassa. Yleensä syynä on ilmastonmuutos, joka valitettavasti pitkälti johtuu meidän ihmisten valinnoista ja teoista. Tästä johtuen viime vuosina yhä näkyvämmäksi ja suositummaksi onkin tullut ns. tuomiopäivän turismi – noihin katoaviin, sulaviin, mureneviin tai muuten tuhon partaalla oleviin paikkoihin pitää päästä nyt, ennen kuin on liian myöhäistä. Mikäpä sen kiinnostavampaa, kuin vierailla paikoissa, joita muut tulevaisuudessa eivät ehkä pääse näkemään.
Matkailijat siis ehdoin tahdoin ja hirveällä kiireellä lähtevät massoittain juuri niihin paikkoihin, joita ilmastonmuutos eniten uhkaa. Ilmiö on täysin nurinkurinen. Suojelemisen ja virheidemme myöntämisen sijaan päämääränämme onkin vain nähdä nuo maailman ihmeet -nyt kun vielä voimme. Esim. Galàpagossaarilla, joiden luonto ja eläimetkin jo todistavat saarten täydellisestä eristyneisyydestä, turistimäärät vain lisääntyvät kiihtyvällä tahdilla vuosi vuodelta, suurelta osin juuri tuomiopäivän turismi -ilmiön vuoksi. Turistien määrä on joidenkin tilastojen mukaan noussut jopa 250% 1990-luvusta, ja suurena syynä tähän on markkinointi. Ns. ekoturisteja yritetään houkutella kokemaan saarten ihmeellinen luonto, mutta todellisuudessa he tekevät saarille vain suuren karhunpalveluksen.
Muita tuomiopäivän turistien suosikkikohteita ovat mm. Grönlanti, Etelä-Manner, Australian suuri valliriutta sekä Tyynenmeren uppoavat saaret. Kaikkiin näistä ilmastonmuutos vaikuttaa dramaattisesti, mutta silti haluamme lentää tai matkustaa muilla kasvihuonekaasujapäästöjä kohottavilla matkustusvälineillä -ehkä vain jotta voisimme jättää seuraavan lennon väliin sillä olemmehan juuri todistaneet kuinka ilmastonmuutos näkyy esim. Grönlannin katoavilla jäätiköillä.
Jos haetaan positiivista näkökulmaa tuomiopäivän turismi -ilmiöön, voisi se olla se, että todistamalla itse ilmastonmuutoksen vaikutuksia ympäristöömme, matkailijat havahtuvat ja alkavat tehdä asialle jotain. Sulavat jäävuoret ja uppoavat saaret eivät enää ole vain tiedotusvälineiden luoma myytti vaan todellisuutta. Kertomalla eteenpäin omakohtaisista kokemuksistaan, matkaajat saavat ehkä vakuutettua muutaman tuttavansakin mukaan taisteluun ilmastonmuutosta vastaan.